Vauvan kielenkehitys 0–1-vuotiaana: mitä tapahtuu ennen ensimmäisiä sanoja?

Vauva katsoo sinua, päästää pitkän ”ööö”-äänen ja jää odottamaan. Vastaat jotain, ja vauva jatkaa. Sanoja ei vielä kuulu, mutta teillä on jo keskustelu käynnissä.

Olen huomannut, miten helposti vauvan kehityksen ympärille syntyy kilpailua. ”Meillä sanottiin jo ensimmäinen sana.” ”Ossi-Maija osasi tämän jo tuon ikäisenä.” Uusista taidoista saa tietenkin iloita ja kertoa muille. Mutta kun huomio kiinnittyy jatkuvasti siihen, kuinka aikaisin jokin tapahtui, oman vauvan kehitystä alkaa helposti seurata vertaillen.

Vauvavuoteen pitäisi mahtua enemmän myös huojennusta. Kaikkea ei tarvitse odottaa seuraavana saavutuksena. Vauvan ääntelyä voi kuunnella ihan siksi, että se on ihanaa. Hänen ilmeilleen saa nauraa ja yhteisestä hetkestä nauttia pohtimatta samalla, onko kehitys riittävän nopeaa.

Puheterapeuttina pidän hyödyllisenä sitä, että vanhemmalla on tietoa kielenkehityksestä. Toivon kuitenkin, että tieto auttaa huomaamaan oman vauvan uusia taitoja eikä lisää painetta verrata häntä muihin. Kehityksessä on tavallisia etenemisvaiheita ja vaihteluvälejä, mutta vauvat eivät opi kaikkia taitoja samassa tahdissa.

Ensimmäinen sana on helposti se hetki, jota odotetaan. Sitä ennen tapahtuu kuitenkin paljon: vauva oppii kuuntelemaan, kokeilemaan omaa ääntään ja hakemaan yhteyttä katseella, hymyllä ja eleillä. Kun nostat käsiään ojentavan vauvan syliin tai vastaat hänen jutteluunsa, olet jo mukana tässä kehityksessä.

0–3 kuukautta: tuttu ääni ja ensimmäiset vastaukset

Vastasyntyneen ääntely on pitkälti itkua, pieniä äännähdyksiä ja erilaisia kehon toimintaan liittyviä ääniä. Itku kertoo, että vauva tarvitsee jotakin, mutta se ei vielä ole tietoisesti valittu tapa pyytää apua. Vanhempi yrittää päätellä tilanteesta, onko kyse esimerkiksi nälästä, väsymyksestä vai läheisyyden tarpeesta.

Puheeseen tutustuminen alkaa silti heti. Vauva tunnistaa tuttuja ääniä ja voi rauhoittua, kun hänelle puhutaan. Vaikka sanojen merkitykset eivät vielä avaudu, puheessa on paljon muutakin kuultavaa: rytmiä, melodiaa, taukoja ja äänenpainoja.

Ensimmäisten kuukausien aikana mukaan tulee kujertelua eli pehmeitä, vokaalimaisia ääniä, kuten ”aa” ja ”uu”. Myös hymy alkaa liittyä yhä selvemmin yhteisiin hetkiin. Vauva saattaa katsella kasvojasi, hymyillä puheellesi ja vastata pienellä äännähdyksellä.

Tällaisessa hetkessä voit kokeilla, mitä tapahtuu, kun vastaat ja jäät hetkeksi odottamaan. Vauvan vastaus voi olla ääni, mutta yhtä hyvin katse tai liike. Keskusteluvuoro ei vielä edellytä sanoja.

Vaippaa vaihtaessa voi jutella: ”Otetaan tämä pois. Nyt tuli vähän kylmä. Kohta saat puhtaan vaipan.” Puheen sisältö saa merkitystä myöhemmin, mutta jo nyt se liittyy tuttuun ääneen, kosketukseen ja yhteiseen tilanteeseen.

Kaikkeen puheeseen ei tule näkyvää vastausta. Jos vauva on nälkäinen, väsynyt tai muuten kuormittunut, hän ei välttämättä jaksa seurustella. Silloin hänen tarpeeseensa vastaaminen on luonteva tapa jatkaa yhteyttä.

4–6 kuukautta: päristelyä, kiljahduksia ja äänen kokeilua

Tässä vaiheessa vauva alkaa usein kokeilla ääntään innokkaasti. Hän voi päästää korkean kiljahduksen, päristellä huuliaan tai toistaa samaa ääntä monta kertaa. Nauru, pitkät vokaaliäänet ja äänen korkeuden vaihtelu tuovat ääntelyyn uusia sävyjä.

Aikuisesta osa äänistä voi kuulostaa erikoiselta. Vauvalle ne ovat mahdollisuuksia tutkia, mitä omalla äänellä ja suulla voi tehdä. Mukaan alkaa tulla myös konsonanttia muistuttavia ääniä ja vähitellen tavumaisia yhdistelmiä.

Tässä kohtaa jokeltelu-sana voi aiheuttaa hämmennystä. Sillä tarkoitetaan arkikielessä lähes kaikkea vauvan juttelua, vaikka kehityksen kannalta pehmeä kujertelu ja selkeä ”babababa”-tavusarja ovat eri vaiheita. Jos joku kertoo vauvansa jokeltelevan, hän saattaa tarkoittaa eri asiaa kuin toinen vanhempi.

Kiinnostavampaa kuin kahden vauvan vertailu on se, mitä oman vauvan ääntelyssä tapahtuu. Tai tämä on miunun mielipide. Ehkä hän on löytänyt uuden äänen ja toistaa sitä innokkaasti. Ehkä aiemmin itsekseen jutellut vauva jääkin nyt odottamaan sinun vastaustasi. Myös nämä pienet muutokset kertovat kehityksen etenemisestä.

Voit liittyä äänen kokeiluun mukaan. Kun vauva päristelee, päristele takaisin. Kun hän sanoo ”aa”, vastaa samalla äänellä ja pidä pieni tauko. Voit myös vastata tavallisella puheella: ”No olipa pitkä juttu!”

Tavoitteena on yhteinen hetki. Vauvan ei tarvitse toistaa sinun ääntäsi eikä onnistua missään tehtävässä. Jos hän kääntyy pois, levottomuus lisääntyy tai ääntely muuttuu itkuksi, seurustelua voi vähentää. Vauvan kanssa saa myös olla hiljaa.

7–9 kuukautta: tavut alkavat toistua

Ensimmäisen vuoden jälkipuoliskolla ääntelyyn tulee tavallisesti yhä selvempiä tavuja. Vauva voi toistaa pitkiä sarjoja, kuten ”mamama”, ”dadada” tai ”babababa”. Tavussa konsonantti ja vokaali liittyvät toisiinsa, ja ääntely alkaa kuulostaa enemmän puheelta.

Pitkä ”mamamama” voi saada vanhemman miettimään, tuliko ensimmäinen sana jo.

Pelkkä tutulta kuulostava tavusarja ei kuitenkaan vielä kerro, että vauva tarkoittaa sillä tiettyä ihmistä. Hän saattaa kokeilla samaa sarjaa lelulle, sängyssä tai omissa oloissaan. Jokeltelu on itsessään merkittävä askel.

Samaan aikaan puheen ymmärtämisen alkuja voi huomata arjessa. Vauva alkaa tunnistaa tuttujen ihmisten ja esineiden nimiä ja reagoida omaan nimeensä. Reaktio voi olla pieni: hän kääntyy, katsoo sinua tai keskeyttää hetkeksi tekemisensä.

Myös eleet alkavat kertoa selvemmin vauvan toiveista. Hän voi nostaa kädet päästäkseen syliin tai työntää pois jotakin, mitä ei halua. Viestiin voi vastata sanomalla: ”Haluat syliin. Tule tänne.” Sanat liittyvät silloin vauvan omaan kokemukseen ja siihen, mitä seuraavaksi tapahtuu.

Tutuissa leikeissä on myös tilaa vuorottelulle. Kurkistusleikissä voit hetkeksi odottaa ennen seuraavaa ”kukkuu”-huudahdusta. Vauva saattaa katsoa sinua odottavasti, liikahtaa tai äännähtää. Hän osallistuu leikkiin, vaikka ei vielä osaisi sanoa, että haluaa sen jatkuvan.

10–12 kuukautta: vauva kertoo jo paljon ilman sanoja

Vuoden ikää lähestyvän vauvan viestinnässä ääntely, katse ja eleet alkavat toimia yhä enemmän yhdessä. Hän saattaa ojentaa sinulle lelun, vilkaista kasvojasi ja äännähtää. Toive voi olla esimerkiksi se, että ottaisit lelun, auttaisit tai jatkaisit yhteistä leikkiä.

Vauva voi vilkuttaa, näyttää kiinnostavaa esinettä ja alkaa osoittaa. Osa viesteistä liittyy jonkin asian saamiseen. Toisissa vauva haluaa jakaa havainnon: ”Katso sinäkin!”

Kuvitellaan, että vauva huomaa ikkunasta koiran ja vilkaisee sinua. Kun menet katsomaan samaa asiaa ja sanot ”Koira! Tuolla menee koira”, liität puheen hänen huomionsa kohteeseen.

Tällaista yhteistä huomion suuntaamista kutsutaan jaetuksi tarkkaavuudeksi. Siinä vauva ja aikuinen huomioivat saman asian ja toistensa kiinnostuksen siihen. Se antaa sanoille selkeän yhteyden ympäröivään maailmaan: koira-sana kuuluu juuri siihen eläimeen, jota yhdessä katsotte.

Vauva alkaa myös ymmärtää tuttuja sanoja ja lyhyitä ilmauksia. Hän saattaa etsiä nimettyä lelua tai valmistautua lähtöön kuullessaan tutun ilmauksen. Aluksi ymmärtämistä tukevat paljon tilanteen muut vihjeet, kuten aikuisen eleet ja toistuvat rutiinit.

Ensimmäisiä sanoja kuullaan tavallisesti vuoden iän tienoilla. Vauva ymmärtää kuitenkin yleensä enemmän kuin pystyy itse sanomaan. Siksi hänen viestintäänsä kannattaa seurata kokonaisuutena.

Ehkä hän ei vielä sano ”syli”, mutta nostaa kädet ja katsoo sinua. Ehkä hän ei sano ”koira”, mutta osoittaa ikkunaan ja odottaa, että huomaat saman asian. Näissä hetkissä näkyy jo paljon siitä, miten hän oppii käyttämään kieltä ja olemaan yhteydessä muihin.

Toivon, että vauvavuotta muistellessa mieleen jää myös se, miltä oman vauvan nauru kuulosti tai miten hän innostui tutusta leikistä. Uuden taidon oppimisen ikä unohtuu helposti. Yhteisestä hetkestä saa nauttia jo silloin, kun se tapahtuu.